TASAVALLAN PRESIDENTTI

Live: Still Struggling For Freedom

psimusiikki-werne (tava-002)

jakelu: www.presencerecords.fi


Hienoa, että Suomenkin rockringissä uskalletaan täydestä sydämestä antautua kaikenlaiseen retroiluun ja reunion-touhuun. Tämän innon soisi tosin koskevan vain oikeasti yhdessä soittaneita artisteja ja yhtyeitä, ei puolivillaisia "jälleen yhdessä ensi kertaa" -paketteja. 1974 elokuussa pillit pussiin laittanut Tasavallan presidentti on tehnyt viime vuosina salavihkaista paluuta originaalissa 1969 kuosissaan, joten mukana ovat puupuhaltaja Juhani Aaltonen, kitaristi Jukka Tolonen, solisti Frank Robson, basisti Måns Groundstroem sekä rumpali Vesa Aaltonen. Kyseessä on siis ihka-aito pala suomalaista kevyen musiikin historiaa. Live: Still Struggling for Freedom esittelee 2000-2001 keikoilla äänitettyä tavaraa yhtyeen ensimmäisiltä levyiltä (eli Loven Tasavallan presidentti, 1969 sekä Ruotsin EMI:n Tasavallan presidentti, 1971), ja meno on leppoisaa. Totuus on kuitenkin se, että aina upeasti soittavaa Junnua lukuunottamatta tuntuu ajan hammas puraisseen Pressan jäsenten ilmaisutaitoja melkoisesti.
Lämpimimmistä 70-luvun takaumista vastaavat kepeästi jethrohtava Deep Thinker ja kitaran ja fonin unisonolinjoilla jyräävät You'll Be Back for More sekä Tell Me More, joista voi vetää linkkejä aina Van Der Graaf Generatoriin asti. Mutta koska varsinaista tunteen paloa ei uusista tulkinnoista juurikaan löydy, sopii lupaillun studiolevyn suhteen olla skeptinen. Etenkin, kun Tasavallan presidentin kohdalla valokeila oli alun perinkin enemmän soitossa kuin sävelmissä.
Levyn kansi jatkaa syksyisine keltavihreine niittyineen kauniisti siitä, mihin Milky Way Moses jäi 28 vuotta sitten, mutta Liven kotikutoisista kansiteksteistä ei oikein voi pitää suutaan kiinni. Esitetään asia kysymys/vastaus-leikkinä. K: Kuka kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse? V: Kissan luokkakaveri, josta tuli kissan manageri. Jos saatesanoja joskus tulevaisuudessa vielä tarvitaan, ne kannattaa tilata ammattilaiselta.

(Soundi 01/2002)

TASAVALLAN PRESIDENTTI

Six Live! - dvd

psimusiikki-werne (pressa-007)

jakelu: www.presencerecords.fi

Perinteikkään yhtyeen comeback herättää tunteita puolesta ja vastaan jopa diggarien keskuudessa. Suomen 1970-luvun progejätit ovat molemmat palanneet ja niin ikään jo esitelleet nykykuntoaan livelevyn muodossa. Sekä Wigwamin Plays Wigwam Live että Tasavallan Presidentin Live: Still Struggling For Freedom ilmestyivät 2001.

Nyt Pressalta saadaan Helsingin Savoy­ssa ja Tampereen Klubilla kuvattu dvd, jonka ekstrana on laadukas haastatteluhistoriikki. Biisejä tarjoillaan kahta päälle tusina koko uran varrelta.

Soittajat yksilöinä ovat hyvässä iskussa. Yhteissoiton kanssa onkin sitten vähän niin ja näin. Unisonoissa kompuroidaan väliin turhankin kuuluvasti ja yleensä hetket, jolloin bändi on nipussa, ovat liian harvassa. Perehtynyttä kuvaa ei myöskään anna Frank Robsonin tarve laulaa biisien sanat papereista.

Mainittu ekstraosio kuitenkin tekee tästä paketista vähän Live: Still Struggling For Freedomia tärkeämmän julkaisun. Kuvamateriaalia on haettu niin YLEltä kuin BBC:ltäkin.



(Soundi 12/2007)

 

Guitarras Del Norte

Mannola / Tolonen / Lehto

psimusiikki-werne (gdn-2004)

jakelu: www.presencerecords.fi

 

Kolme eri musiikkityyliä edustavaa akustista kitaristia soittamassa yhdessä ei ole tuntematon ilmiö maailmallakaan. Jo 70-luvulla maailman kuuluisin flamencokitaristi Paco de Lucia löi hynttyyt yhteen John McLaughlinin ja Al DiMeolan kanssa. Kolmikko levytti ja konsertoi – uusin levy tehtiin niinkin myöhään kuin vuonna 1996.

Kotimaisesta kitaristikolmikostamme on Jukka Tolonen pisimmän linjan mies. Vuonna 1952 syntynyt mies on ehtinyt soittaa kitaraa jo nelisenkymmentä vuotta ja soitto jatkuu yhä. Progerockin parissa uransa aloittanut Tolonen on liikkunut eri musiikilajien parissa ja kunnostautunut fuusiokitaristina. Tällä vuosituhannella hän on liikkunut etupäässä jazzin saralla.

Tasavallan presidentti ja Wigwam lienevät ne yhteydet, joista suuri yleisö Jukka Tolosen parhaiten muistaa. Tolosen uralle mahtuu kuitenkin kasapäin soololevyjä, kuten Summer Games, jotka ovat maailmanlaajuisesti arvostettuja vielä nykyäänkin – siksi paljon uutta ne ovat tuoneet musiikkimaailmaan.

Jukka Tolosen tuorein levy ilmestyi viime vuonna: Cool Train -levyllä hän versioi Coltranea. Ruotsalainen Prophone -levy-yhtiö on ostanut levyn oikeudet ja julkaisee Cool Trainin maailmanlaajuisesti. Tätä tapahtumaa on juuri juhlistettu Tukholman maineikkaimmalla jazzklubilla Faschingissä, missä Jukka Tolonen esiintyi lokakuussa.

Raoul Mannolaa on usein tituleerattu Suomen parhaaksi flamencokitaristiksi ja tuskin syyttä. Vuonna 1995 julkaistu Mannolan esikoislevy oli espanjalaista luokkaa – mikä flamencon kohdalla on tietysti hyvä asia. Vaalea suomalaismies tulisten espanjalaisten keskellä oli konsertissa hauska näky, mutta vakavalla ja loistavalla soitannallaan Mannola näytti epäilijöille.

Suomeen on toisaalta vähitellen iskostunut vakavasti otettava flamencokulttuuri festivaaleineen päivineen, joten lienee jo kaikin puolin todistettu, että myös jäyhältä pohjoisen kansalta sujuu tuo intohimoinen taiteenlaji.

Sittemmin Raoul Mannola on vaihtanut etunimensä kirjoitusasua Raulista Raouliksi ja julkaissut kolme levyä lisää. Mannola asuu nykyään Andalusian Córdobassa, missä hänen uusimmat sävellyksensäkin ovat syntyneet. Vuonna 2002 Mannola julkaisi ensimmäisen oman kvintetin kanssa tehdyn levyn, Aurora Claran. Levy ei sisältänyt enää niin puhdasoppista flamencoa, vaan maanläheisessä instrumentaalimusiikissa oli vaikutteita useammastakin kulttuurista.

Kolmikosta Timo Lehto on puhtaimmin jazzkitaristi, jonka ura on jatkunut parikymmentä vuotta. Hän on tuttu esiintyjä useilla kotimaisilla jazzfestivaaleilla ja on tehnyt keikkoja myös niin sanotun uuden jazzpolven kanssa, esimerkiksi Jenny Robsonin kanssa.

Viime vuonna näiltä kolmelta kitaristilta ilmestyi Guitarras del Norte -nimeä kantava teos, jolla siis soittavat Kanneltalossakin kuultavat kitaristit. Mukana on bossa novaa, jazzia, uudelleensovituksia Tolosen progekappaleista ja flamencomausteita.

Kuriositeettina mainittakoon, että kolmikon levyllä soittaa yhden kappaleen kohdalla huuliharppua Hanoi Rocks -hahmo Michael Monroe. Mies kuitenkin sattui olemaan studiolla vaan sattumalta eikä näin ollen kuulu keikkakokoonpanoon.

Silja Hakulinen